Anna aloittaa pakkaamisen jo kello kuusi. Päätän lähteä aamiaiselle johonkin lähikahvilaan. Mikään ei kuitenkaan ole vielä auki paitsi tietysti katukeittiöt. En kuitenkaan halua paistettua riisiä aamiaiseksi. Hengailen netissä ja syön sämpylän Dunkin Donutsissa. Päiväunet ja blogi ajantasalle. Sitten kello onkin jo niin paljon että käyn vain syömässä yläluokan suosimassa ravintolassa State Khas Senayanissa. Tilaan kokonaisen kalan (7,4 e) ja vesikrassiannoksen (3,4 e). Jälkiruuaksi tarjoileman suosittelema Es Merah Delima eli punaista hyytelöspagettia, avokadoa ja tuosetta kookosta raastettuna makeassa jäähileliemessä. Kala hyvää ja täydet pisteet jälkiruualle eksoottisuudesta.
Tapaamme Annan kanssa huotellilla sovittuun aikaan. Olen suuressa viisaudessani laskeskellut, että kaksi tuntia pitäisi riittää koneeseen ehtimiseen. Ja sitten alkaa matkan pahin jännitysnäytelmä. Pyydän vastaanottoa tilaaman taksin. Poika yrittää, mutta kuulemma taksin saa aikaisintaan tunnin kuluttua. Menemme kadulle ja tuurilla saamme lennosta taksin, joka juuri pudottaa meidän hotellille pari matkustajaa. Lähdemme kohti lentokenttää, jonne on n 30 kilometriä matkaa. Kello on neljä ja liikenne on täyttä kaaosta keskustassa. Myös Highway etenee kävelyvauhtia. Mitähän oikein olin ajatellut? En edes Helsingissä kuvittelisi ruuhka-aikaan ehtiväni tunnissa kotoa kentälle?! Emme voi tehdä muuta kuin istua autossa ja jännittää. Onneksi kuitenkin lopulta ehdimme ejoissa kentälle, eikä turvatarkastuksessakaan ole pitkää jonoa. Selviämme lennolle ja matka kotiin Abu Dhabin ja Frankfurtin kautta alkaa.
(p.s. Onni on saksalainen vessa, jonka lattialta voi vaikka syödä. Ihanaa olla kotona Saksassa - ei kun Euroopassa. )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti