Aamulla kurkku on karhea ja jalat jäässä, mutta ainakaan en tullut merisairaaksi mainingeista huolimatta. Juna Surabayaan lähtee vasta 15:30, joten jätämme tavarat asemalle säilytykseen ja lähdemme kaupungille kävelemään. Nathan liittyy seuraan. Hän on lähdossä suoraan takaisin Borneolle kaupunkiin, jonne ei pääse maitse. Hän palaa samalla lautalla siis takaisin vielä 30 tuntia, mutta lautta lähtee vasta yöllä. Kävelemme ohi suuresta haisevasta koristealtaasta ja ylitämme keupungin keskustan halki kulkevan joen, joka sekin myös haisee. Sitten huomaamme jo kävelleemme vahingossa ohi keskustasta. Menemme mäkkäriin hengailemaan ja tappamaan aikaa. "Hey, why don't you stay here for couple of days? There's so much to see here..." Nathan vitsailee.
Kun palaamme asemalle puoli tuntia ennen junan lähtöä onkin tavaransäilytys suljettu! Hirveä sähellys että saamme tavarat ulos. Unohdan jopa ostaa eväitä. Junamatka ykkösluokassa on nopea, vähän liiankin nopea. Maisemia olisi kiva ihailla vähän hitaammalla nopeudella. Tasaista riisipeltoa, banaani- ja papaijapuita, palmuja - vihreä, vihreää! Ja pieniä tiilikattoisia puutaloja, joita kiertää iso kuisti ja ympäröi puutarha. Harmi ettei tummennetun lasin läpi voi ottaa kuvia. Slummeja emme ole tällä matkalla nähneet. Suurin osa Javasta on vaurasta seutua. Kerjäläisiäkin vain muutamia, vähemmän kuin mitä Helsungissä nykyään.
Perillä Surabayassa suoraan hotellin ja nukkumaan, illallinen jää väliin. Ruokavalioni on jo melkein viikon koostunut etupäässä kekseistä, pullasta ja satunnaisesta kupista riisiä. Proteiini ja vihannekset puuttuvat lähes kokonaan. Muutaman kerran olen saanut grillattua kalaa ja se on aina ollut herkullista. Muuten ei ole paljon kehumista. Tempeh on pahaa täälläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti