7.7. Gili Air

Vuokraan snorklaus varusteet ja räpiköin mereen. Korallimurska alkaa aivan rannasta. Polven syvyydessä näkyvät ensimmäiset elävät korallit. Pulahdan mahalleni veteen ja liun eteenpäin vatsa korallia hipoen. Jo ihan matalassa vedessä näkyy kaloja. Kun pääsen hiukan syvemmälle huomaan uivanikalakeitossa. Kalat hehkuvat kaikissa sateenkaaren väreissä.Harmi etten tunne niistä ainuttakaan nimeltä. Ehdin olla vedessä tuskin viittä minuuttia ja syvyyttäkin olla vain alle pari metriä, kun minua kohti ui suuri merikilpikonna. se vaikuttaa noin puolimetriseltä, mutta vaikea arvioida koska vesi suurentaa. Otus ui suoraan kohti ja kiertää sitten puoliympyrän ohitseni minua paheksuvasti tuijottaen. Ilmeisesti surkea uimataitoni on syynä happamaan ilmeeseen?

Korallit ovat kohtuullisen hyvässä kunnossa täällä, vihreää, sinistä, liilaa... Suuren "korallisienen" yläpuolella ui parvi pieniä mustavalkoisia kaloja. Kun lähestyn niitä koko parvi pujahtaa korallin sisään turvaan. Neulamaiset raidalliset kalat uivat pystysuorassa pää kohti pohjaa. Riutan reunalla jyrkänne putoaa pystysuorana sinisee syvyyteen.Alempana ui suuria kaloja joilla on sinertävät evät, sekä papukaijanokkaisia kaloja, jotka hohtavat kaikissa sateenkaaren väreissä. Ohitsen ui kaloja, joiden kylkiä peittää purppuran ja vihreän muodostama labyrintti. Mustia kaloja, joiden selässä on hohtavia vihreitä pilkkuja. Parvi kirkkaansinisiä pikkukaloja säkenöi aamuauringossa.. Vesi on kirkasta.

Palaan rannalle, haen kellon ja yritän ottaa aurinkoa sen avulla 15 minsaa per puoli. Juuri kun aika on kulumassa umpeen luokseni tulee kaupustelija ja unohdun neuvottelemaan korallipunaisen kankaan hintaa. Hotellilla huomaan olevani samaa sävyä kankaan kanssa. Se siitä hallitusta auringonotosta sitten.

Teen viellä toisen snorkaluskierroksen, vaikka on laskuvesi. Nyt korallit ovat entistä lähempänä. Sitten merenrannan nettikahvilaan päivittämään blogia. Kahvilan ovista ja ikkunoista on videntähden näköala merelle. Illalla menemme syömään rannan parhaimpaan ravintolaan australialaisen pariskunnan kanssa. Mukava ilta ja hyvää ruokaa.

6.7. Gili Air

Aamulla Anna päättää, että lähdemme Gili Airille. Käymme nostamassa rahaa koska Gili Airillaei ole automaattia. Nostan 4 miljoonaa rupiaa. Kone lykkää käteeni järjettömän nipun 50 000 rupian seteleitä. Mihin nämä oikein saa mahtumaan? Automaatilla juttelen hetken hollantilaisen eläkeläisen kanssa. Hän asuu täällä, ja meinaa täällä kuulemma myös kuolla. Koti-ikävä ei ilmeisesti vaivaa.

Ajamme Lombokin mutkaista rantatietä Bangsalin satamaan ja edelleen veneellä Gili Airille. Täällä ei ole moottoriajoneuvoja, ihanan rauhallista! Mitä nyt minareetti kailottaa puolen yötä, mutta kuitenkin... Haeskelemme majapaikka ponikärrykyydillä. Ilmeisesti jokin naksahtaa päässä ja otamme bungalowin saaren hienoimmasta ja kalleimasta hotellista Bulan Madusta (n. 130 euroa per yö). Upea ylellinen talo, jossa on kaunis oma puutarha. Päätämme levätä täällä kaksi yötä.

5.7. Lombok

Aamulla taitraa Annallakin jo olla bussikiintiö täynnä. Hän harkitsee jopa lentämistä vaihtoehtona. Senggigissä löydämme mukavan intialaissedän pitämän rantahotellin ja otamme oman bungalowin (n. 25 euroa). Huone on yksinkertainen mutta viihtyisä ja terassilta on näköala nurmikon yli merelle. Toteamme, että olemme ansainneet paripäivää rentoutumislomaa. Vaatteetkin pitäisi saada vihdoin pestyä. Senggigi on turistikylä, jossa on kyllä kivoja ravintoloita, mutta hinnat ovat korkeita. Tai no, tonnikalapihvi ja kokis 4 euroa. Ei ehkä kovin paha kuitenkaan?