Aamulla Anna päättää, että lähdemme Gili Airille. Käymme nostamassa rahaa koska Gili Airillaei ole automaattia. Nostan 4 miljoonaa rupiaa. Kone lykkää käteeni järjettömän nipun 50 000 rupian seteleitä. Mihin nämä oikein saa mahtumaan? Automaatilla juttelen hetken hollantilaisen eläkeläisen kanssa. Hän asuu täällä, ja meinaa täällä kuulemma myös kuolla. Koti-ikävä ei ilmeisesti vaivaa.
Ajamme Lombokin mutkaista rantatietä Bangsalin satamaan ja edelleen veneellä Gili Airille. Täällä ei ole moottoriajoneuvoja, ihanan rauhallista! Mitä nyt minareetti kailottaa puolen yötä, mutta kuitenkin... Haeskelemme majapaikka ponikärrykyydillä. Ilmeisesti jokin naksahtaa päässä ja otamme bungalowin saaren hienoimmasta ja kalleimasta hotellista Bulan Madusta (n. 130 euroa per yö). Upea ylellinen talo, jossa on kaunis oma puutarha. Päätämme levätä täällä kaksi yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti