Aamulla herään moottorin hiljenemiseen. Olemme luonnon satamassa kahden puuttoman, heinän peittämän saaren välissä. Saaret ovat korkeita kukkuloita. Miehistö klastaainnolla kalmareita. Kirkkaassa vedessä näkyy, miten epäluuloiset, punavihreät kalmarit lähetyvät uistinta. Äkillinen nykäisy siimasta saa kalmarin ruiskauttamaan pilven mustetta veteen. Kun kalmari tarttuu syöttiin se ruiskii hädissään koko laivan kyljen musteella tahraiseksi. Uimme rantaan, joka on surullisen täynnä roskia. Kiipeämme ylös kukkulalle näköalapaikalle. Patalaiska ja kielitaidoton opas ei taaskaan tule mukaan. Rinne on järjettömän jyrkkä ja kivinen. Mikähän mahtaa olla normaali turistihävikki näillä veneretkillä? Valitsen toisen polun alas. Se on ehkä pidempi mutta turvallisempi. Pari peuraa ryntää ulos pusikosta ja pakenee kukkuloille.
Seuraava pysähdys on Red Beach (Pantai Merah), upea valkoinen hiekkaranta, jossa on pieni vaalenpunaisen sävy. Tuuli saa kukkuloiden heinän aaltoilemaan. Maisema vaikuttaa jotenkin epätodelliselta, unenomaiselta. Korallit ovat taas koskemattomia, todella hienoa snorklausta. Lähes jokainen koralli on eri lajia, kahta samanlaista ei juuri tule vastaan. Kaikki saaret täällä vaikuttavat autioilta. Valkoisia tyhjiä hiekkarantoja. Emme ole koko päivänä nähneet merkkejä asutuksesta tai edes kalastusveneitä. Jatkamme matkaa Komodolle. Siellä pitäisi periaatteesa olla myrkyllisiä, jättiläismäisiä komodon varaaneja, mutta meitä on jo etukäteen varoitettu, että emme tule niitä siellä näkemään. Ja tosiaankin parin tunnin kävelyllä emme näe niin mitään. Ainoastaan rannalla koikkelehtii pieni, puolikesy yksilö.
Jatkamme taas matkaa ja siirrymme läheiseen merenlahteen. Ankkuroidumme ja pääsemme kokeilemaan kalastusta. Muut saavat ongittua ylös merestä kirkkaanvärisiä akvaariokaloja, mutta minun koukkuu tarttuu täsmälleen ahvenen näköinen yksilö. Tylsää! Kuiville ongittuna kalat eivät hohda ollenkaan niin kauniisti kuin meressä. Naapurivene onnistuu kalastamaan riittävästi kaloja grillattavaksi. Saan kutsun maistamaan. Hyviähän nuo ovat, etenkin se punavihreällä labyrinttikuviolla varustettu kala, jonka piikit ovat kuulemma myrkylliset.
Rannan pusikosta kuuluu kummallista meteliä. Luulen että siellä mellastaa lintuparvi, mutta hämärän laskeutuessa pöheiköstä lähtee lentoon valtavia lepakoita, joita kutsutaan "lentäviksi ketuiksi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti