Aamulla siirrymme Rincan saarelle. Meri on täynnä oudonnäköisiä tyyniä kohtia ja pyörteitä. Merivirrat ovat täällä poikkeuksellisen voimakkaita. Saarella pitäisi taas maksaa ekstraa pidemmästä lenkistä. Eilinen marssi Komodon saarella iltapäivän helteessä oli niin uuvuttava, että ei todellakaan kiinnosta tehdä samaa uudestaan. Onneksi täällä majailee kuuden yksilön lauma varaaneja puistonvartijoiden keittiön alla. (Kuka haluaisi talonsa alle lojumaan valtava, myrkyllisen dinosauruksen? En minä ainakaan...)
Suuri uros on valtava, ehkä satakiloinen? Komodolla varaanit voivat kasvaa jopa 120 kiloisiksi ja vankeudessa lähelle kahtasataa kiloa. Eläin on lihaa syövä peto ja lisäksi sen purema on myrkyllinen. Se elää syömällä peuroja, puhveleita, hevosia ja muita liskoja. Myrkyllinen purema tappaa ison vesipuhvelin noin viikossa. Varaani pystyy syömään lähes painonsa verran lihaa, mutta sitten sen ei tarvitsekkaan syödä kuin vasta kolmen kuukauden päästä. Kävelemme tunnin lenkin. Maisemat ovat kauniit. Mutta miksiköhän täällä ei kasva muuta kuin heinää ja satunnaisia palmuja?
Jatkamme vielä yhden biitsistopin kautta Floresin saarelle, Labuanbajon kaupunkiin. Kaupunki ei tosiaankaan ole erityisen viehättävä. Onnistumme kuitenkin saamaan kivan hotellihuoneen huikealla näköalalla (n. 45 euroa). Garden View hotellia pitää hollantilaismies Adrian, joka on asunut täällä jo 9 vuotta. Hotellin hän on perustanut vasta kaksi vuotta sitten, kun pelkkä puutarhanhoito oli alkanut pitkästyttää. Koko hotelli on lähes pystysuoraan rinteeseen porrastettu. Puutarhassa kasvaa mm 18 erilaista hedelmäpuuta. Adrian on todella mukava ja avulias. Hänen avullaan saamme järjestettyä myös auton vuokrauksen ja englantia puhuvan kuskin seuraavaksi aamuksi.Adrian on entinen sosiaalityöntekijä ja rinkkamatkaaja itsekkin, joka lopulta myi asuntonsa hollannissa ja muutti Floresiin.Ei kuulemma ole kertaakaan kaivannut takaisin.(Sopeutumista varmaan helpottaa nätti paikallinen vaimo.) Adrianista on hauskaa rakentaa hotellia, vaikkei hän olekkaan mikään rakennusalan ammattilainen."Sokeiden maassa yksisilmäinen on kuningas!" hän sanoo ja nauraa. Kertonee jotain Indonesialaisen rakentamisen laadusta? Paikallinen rakentaminen perustuu vahvasti betoniin ja ruostuneeseen aaltopeltiin. Ne joilla ei ole varaa betoniin joutuvat kyhämään talonsa lankuista tai bambusta. Kysyn Adrianilta miksi saarilla ei kasva puita. Hän kertoo, että paikallisilla on tapana kulottaa kaikki paikat. Rankkasateet viimeistelevät tuhon huuhtomalla mullan mereen jyrkiltä rinteiltä.
Illalla vietän 5 tuntia nettikahvilassa ja sitten puolenyön aikaan lähden yksin kävelemään Paradise baariin. Anna on mennyt jo edeltä. Olen onneton hölmö polttanut led-lamppuni patterin tyhjäksi bussissa kirjaa lukiessa ja joudun nyt toikkaroimaan lähes umpi pimeässä. Löydän perille kunj kuljen metelin suuntaan. En sentään putoa mihinkään lukuisista aukoista tiessä. Baarissa esiintyy reggae-bändi. Koko veneseurue on jo paikalla. Kaikki odottavat jalkapallomatsia, joka alkaa vasta aamuyöllä. Henggailemme siihen asti, mutta ennen matsin alkua lähdemme takaisin hotellille. Onneksi Annan lampussa riittää virtaa.
Vieläkin on heinäkuu - ainakin minun tietääkseni.
VastaaPoistaMom