1.7. Tangjung Puting, 3. päivä

Lähdemme aamulla pienelle kävelylle viidakkoon. Lisää kuvia orangeista... Keskuksen asuintalon ovella vanha orankinaaras poikasineen kerjää ruokaa. Se roikkuu kuistin rautaverkossa ja yrittääkaivaa avainta verkon välistä. Orangit osaavat nimittäin avata lukkoja. Sisällä on pari pikku poikaa, jotka yrittävät pitää naaraan loitolla uhkaamalla heittää sen päälle kuumaa vettä termoskannusta. Naaras perääntyy, nostaa käden poikasen suojaksi ja irvistää. Sen eleet ovat niin ihmismäisiä! Pian se jo taas yrittää uudestaan. Palaamme veneelle. Laiturilla istuu odottamassa toinen vanha naaras. Se on kapun suosikki (tai päinvastoin?) ja kapu juottaa sille kokonaisen mukillisen kahvia. Se antaa kapun vähän silittääkin. Sitten naaras saa päähänsä kavuta laiturilta uimaan. Nousemme takaisin veneeseen ja lähdemme paluumatkalle. Joen poikki ui kuningas kobra ja vilahtaa rantapöheikköön.

Pysähdymme paikalliseen kylään, joka on puoliksi veden vallassa. Kylässä ei ole teitä eikä mitään ajoneuvoja. Kävelemme hiukan veden pintaa korkeammalla olevalla kiveyksellä kylän halki.. Talot ovat tolppien nokassa veden yläpuolella. Kylän takana häämöttää riisipeltoja. Äkkiä sade yllättää ja haemme suojaa kohdalle osuneesta talosta. Talossa on yksi iso huone, jossa ei ole lainkaan huonekaluja. Lattialla istuu nainen tekemässä oviverhoa mehupurkeista. Istumme siinä ja Anna kokeilee oviverhontekoa. Kun sade heikkenee lähdemme takaisin. Kahlaamme taas veneelle. Ei niin kivaa, kun yksi turisteista jo sai iilimadon jalkaansa joesta...

Käymme vielä katsomassa yhden ruokinnan, ensimmäisessä leirissä. Kävelemme halki viidakon. Tämän paikan metsä on jostain syystä erityisen kiva ja vihreä. Matkalla pitää alittaa yksi oranki. Ruokinnassa ei ole enää mitään uutta. Yksi kirkkaan hassu mustavalkoinen orava sentään tarttuu mukaan muistikortille.

Veneellä Andy on laittanut meille ruokaa ja kuorinut ananaksen. Palaamme auringonlaskiessa takaisin Kumaihin. Kapu järjestää meille vielä hotellin yöksi ja liput laivaan aamuksi.