4.7. Surabaya

Aamulla harhailemme keskustassa jalan. Täällä ei kukaan kävele jalan minnekään. Kaikilla on vähintään mopo ja polkupyöräriksankin saisi joka kadunkulmasta. Lisäksi nelikaistaisen tien ylittäminen jalan on vähintään mielenkiintoista. Pitää vain hitaasti kävellä yli ja toivoa, että autot ja mopot väistävät. Kerran sentään saamme apua moottoripyöräpoliisilta, joka pysäyttää koko kadun meitä varten. Kaupunki sinänsä on viihtyisä, mutta kallis.

Turisti-infossa selviää, että laivoja Floresille menee vain kerran viikossa. Busseja sen sijaan menee Balille kerran tunnissa. "Hienoa" hihkaisee Anna ja rynnistämme bussiasemalle. Bussimatka Lombokille kestää 24 tuntia,välillä yksi bussin vaihto ja kaksi lauttamatkaa. Huoh... Lisäksi bussin stereot särkevät. DVDllä pyörii jokin paikallinen pop video, jossa laulaja tyttö keikuttaa takamustaan miniminihameessa ja laulaa mikkihiiri-äänellä. Ja volyymi tietysti täysillä. Tätäkö pitäisi kestää seuraava vuorokausi?! Silloin kyytiin nousee patalakkinen, parrakas mullah ja pepunpyöritys loppuu kuin seinään. Ruutu pysyy pimeänä koko matkan. Allahille kiitos!

Ostan evääksi paistettua tofua ja banaanipullan. Ja syönkin ne melkein saman tien, tai ainakin ennen bussin lähtöä. Bussin ikkunasta ei juuri riisipeltoa näy, sillä tiilikattoiset matalat talot peittävät tienpientareen lähes katkeamattomana nauhana koko matkan Javan saaren halki. Kyllä huomaa, että tällä saarella asuu järjettömät 134 miljoonaa ihmistä.Suurin osa taloista on varakaan näköisiä, kuistit on kaakeloitu kirkkaan värisillä kaakeleilla (pinkkiä, vihreää, keltaista). Usein piha on rajattu koristeellisella takorauta-aidalla. Monesti pihalla on kukkaistutuksia ja citymaasturi tallissa.Indonesian talous vetää ilmeisesti hyvin? Päähuiveja näkyy vähän. Maiseman taustalla, tasangon yläpuolella siintää suunnatypman tulivuoren hahmo.

Luen kirjaa ja valvon koko yön. En voi ottaa unilääkettä, koska yöllä pitää vaihtaa bussia. Nukun vasta viimeisellä lauttamatkalla joka alkaa klo 6 aamulla. Silloinkin lääkkeen voimalla. Yöllä on aikaa miettiä. Pitäisikö sitä tehdä pitkä reissu, jo ensi vuonna? Transsiperian rata, kauko-itää ja sitten overlandingbussilla lähi-idän läpi Afrikkaan? Vuosi? Ja miten sen saisi järjestettyä?