Jaava kietoo meidät lämpimän kosteaan syleilyyn heti kun koneen ovet avataan. Trooppinen vihreys pursuaa lentokentän lasiseinien takana. Passin tarkastuksessa meidät ohjataan ulkomaalaisten jonoon, jossa on vain muutama ihminen, kun taas paikalliset pitkiin kiemurteleviin jonoihin... Joskus näinkin päin? Turismia ilmeisesti todella arvostetaan täällä. Ajamme taksilla keskustaan pitkin highwayta. Kaupunki on valtaisa, mutta vauraampi ja siistimpi kuin mitä odotin. Mopoja näkyy vähän ja autot ovat uusia. Keskusta on täynnä lasisia pilvenpiirtäjiä. Otamme huoneen nuhjuisesta pikku hostellista, jonka vessassa olisi toivomisen varaa. Mutta omistajina touhuaa kolme pientä sympaattista setää. Vaihdan rahaa ja huomaan olevani miljonääri.
Illalla ostamme lentoliput Borneolle hostellikadulta. Hinta on n 60 euroa per nenä. Toikkaroimme lähikujien ruokakojujen läpi. Tarjolla olisi mm taskurapuja. Valitsemme kuitenkin ison ilmastoidu paikallisten keskiluokkaisten perheiden täyttämän ravintolan. Tilaan tofu-kalakeiton ja Anna seafood-keiton. Annalle tuodaan pieni kulho vihreää keittoa, mutta minulle pöytään kannetaan valtava saavillinen punaista keittoa, jossa uiskentelee kolmeen kappaleeseen leikattu kokonainen kala evineen päivineen. Tofuakin keitossa on n puoli kiloa kolmiona.Molemmat keitot ovat todella herkullisia, erityisesti kala. Jälkiruuaksi tilaan hedelmälautasen, jonka hedelmistä puolet tunnen nimeltä. Hedelmien kanssa tarjoillaan kupillinen toffentapaista, chilillä ja pähkinällä maustettua makeaa tahnaa.
Palatessamme hostellille katu on täynnä jalkapalloa seuraavia paikallisia ja turisteja. Huomaan pöydän, jossa tulomatkalla oli istunut ryhmä keski-ikäisiä eurooppalaismiehiä. Nyt pöydässä istuu jokaisen miehen vieressä paikallinen nainen... Siis mikähän katu tämä oikein olikaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti