Kaksi tuntia yöunta ja sitten taas kentälle. Yritämme hiipiä hiljaa ulos hostellista ettemme turhaan herättäisi ketään, mutta ovi on tietysti lukossa. Kohta kaikki kolme pientä setää ovat heränneet ja pomppivat ja hössöttävät ympäriinsä yöasuissaan. Aika herttaisia ukkeleita.
Kentällä kukaan ei kysy passia ja turvatarkastus on kaoottisen vauhdikas. Ketään ei tosiaankaan kiinnosta se, että aion viedä litran vesipullon koneeseen. Odotamme portilla lähtöä ja lähden käymään vessassa. Vessan ovella olen hetken hämmentynyt, koska naisten vessassa on miehiä. Sitten tajuan, että rukoushuoneeseen kuljetaan naisten vessan läpi. Väliovia ei ole, joten kaikki äänet naistenvessasta kuuluvat rukoushuoneeseen. Lisäksi rukoushuone on sekä naisille että miehille. Näiden islamin tulkinta ei taida olla kovin tiukkaa? Naisten vessan seinällä on kultakaloja akvaariossa, söpöä!
Lentokone on iso suihkukone ja hetkessä olemme Borneolla Banjarmasinissa. Kaupunki on tavallinen aasialainen pikkukaupunki, paljon mopoja ja hiukan rähjäistä, mutta ihmiset ystävällisiä. Otamme huoneen suuresta hotellista ja harhailemme illan kaupungin kaduilla. Täällä ei ole lainkaan eurooppalaisia ja keräämme huomiota. Aikuiset osoittavat meitä sormella lapsilleen. Ostan katukojusta jotain, mikä hiukan muistuttaa marenkia. Illalla syömme katukeittiössä. Minun annos on riisiä, keitetty kananm muna, kurkkua ja tomaattia. Tämä ei taida olla mikään kasvissyöjän unelmakohde. Kaikissa juomissa on jäitä joukossa, mutta ainakaan vielä en ole tullut siitä kipeäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti